Edellisen postauksen jälkeen, asiat on mennyt vähän parempaan suuntaan. ..Ainakin aloin jo ajatella niin. 
 

Nyt en enää ole samaa mieltä. Miksi mun läheisille sattuu koko ajan jotain? Miksei kaikki vois olla hyvin? Ilman pelkoa tulevasta. Mitä jos, mitä jos, mitä jos? Entä jos? Ja ei, en voi lopettaa jossittelua, liikaa on tapahtunut. Pakko varautua tulevaan, jos sellainen on.
 

..Ei mee kyllä kovin hienosti omallakaan taholla. Stressi on hirveä. Sitä mukaa pää kipeä. Parisuhde rakoilee, kohta sekin on mennyttä? ..Ehkä se olisi parempi päättää nyt? 

 

Noh.. Ei tämäkään asia helppo ole. Mumma kuoli pari viikkoa takaperin. Pian on hautajaiset. ..Voi tätä kyyneleiden määrää. :'( Pitää vaan ajatella, että niin oli parempi. Nyt mumma pääsi parempaan paikkaan. Ei enää vanhainkotia ja sitä ettei tunnista lapsiaan, saatikka lapsenlapsiaan. Voi mumma, miten mun onkaan ikävä sua. Se oli ehkä kauheinta, kun käytiin katsomassa mummaa pari tuntia ennen kuin hän nukahti ikuiseen uneen. Se oli niin järkyttävä näky ja kokemus. ..Voi olla, etten oo nukkunu kunnolla sen jälkeen.