Doddiiiin.. Elikkäs.

Kyrpiintykää siihen etten ole enää yhdessä Herra Ensirakkauden kanssa. Joo, niin kyrpiinnyin minäkin. ..Tai noo.. Erottiin siis 20minsan itqparqsurq puhelun tuloksena. Mä lähinnä rääyin ja tyyppi vastailee mulle "Sä tuut vihaamaan mua lopun ikääs, muttaa..." Ei näyttänyt minkäänlaisia tunteita siinä kohti. Tämän tuloksena itsetuhoiset ajatukset valtasivat mieleni, jeejee. En mä silti niitä ruvennut toteuttamaan. Lähinnä vain hakkasin seinää ja itkin. Kiitos kovastikkin.     

Tuosta kun meni sen pari tuntia, niin taskussa alkaa puhelin soida. Katson että kukahan siellä jaksaa mua häiritä. Herra tunteeton siellä soitteli ja itki puhelimeen "Voitko sä ikinä antaa mulle anteeksi?" ..Mä kun oon semmoinen ihminen etten osaa olla kenellekkään vihainen, saatikka vihata ketään, niin anteeksi lupasin antaa. [Vaikka mulle teki niin kusiset temput ettei mitään rajaa. Mun tilanteessa moni olis voinu sanoo tuolle suorat sanat ja haistattaa vitut "En enää ikinä halua nähdä sua!" ..En mä. ]

Kyllä tuo ero otti koville, eikä se vieläkään tunnu kivalta. Vaikka onhan siitä jo pari viikkoa.

Kavereina koitetaan edes pärjätä tämän kaiken paskan ylitse. Toivottavasti tämä sujuisi hyvin.

Olinhan tämän tyypin luona yötä tässä.. Torstaista perjantaihin. Se sujui ihan nätisti, mitään sen kummempaa ei siis tapahtunut. Ihan kuin vähän paremmatki kaverit, me vaan puhuttiin ja chillailtii. Juotii ja katteltii telkkaria. Syötiin ja nukuttiin. Oli ihan kivaa juu.

Mikähän tässä arjessa niin inhottaa? Mikä tekee tästä niin kauhean etovaa? Semmoista, ettei millään meinaa jaksaa kiinnostaa. : < Tekisi vain mieli jäädä kotiin, tai lähtee jonnekkin seikkailemaan, mutta ei, ei sitten millään innosta jokin koulu. Koulu, wäääh. Ne rutiinit, wäääh. Kahliintuminen siihen uskmattoman tylsään aiheeseen. Yh. Ja arjessa muutenkin.. Tahtoisit nähdä kavereitas, sitten arki tulee väliin ja vastaukseksi saat jotain " En mä millään jaksa, pitä herätä kahdeksaks kouluun" tai "Sorii, huomenna on töitä. : <" .. Tää aikuisen elämä ei tule olemaan mua varten.

Hei muuten, oonko ainut täällä joka löytää ihmisistä ne huonot puolet? Tai ainut jota pännii välillä nämä huonot puolet? Tai siis.. Tiiän et mussa on huonoja puolia, vaikka muille jakaakin. Mut nii.. Siis pointti oli se, että löydän ns. Parhaastakaveristanikin huonoja puolia, joita en vain meinaa jaksaa. : <

Haa! Ja viel tää juttu..

Miksi ihmeessä haluisin taas mennä juomaan.? Ryyppäämään.? Tyhjäämään päätä.? Onko musta oikeasti tullut se kaikkien kutsuma juoppo?