Hm, mä en taas tiedättekö tiedä. :o

Ku siis.. Oon nyt ollu viikon alusta poissa kotoa. Ja on ollut kivaa, vaikka oonki ollu tekemässä töitä. ..Lasten kanssa. (En tuu oikein toimee pikkuisten kanssa.) Oon kelannu, että voiko oikeesti olla niin, että kotona oleminen aiheuttaa mun pahan olon? Täällä kaikki on ollu niin paljon paremmin. Kokoajan on ollu seuraa, jos sitä on kaivannut. Ei oo tarvinnut olla yksin. Ei oo tarvinnut olla koneella koko ajan. ...Ja tästä vielä maksetaan. Dream came true.

No on täälläkin olossa pieni miinus. En näe kavereita, ja on murua hirveä ikävä. :'o Yks ilta ihan itkin, ku oli niin kova ikävä. Hm, onneksi enää kaksi yötä ja pääsee jäbän vieree. Ja hei.. Musta tuntuu, että oon taas ihan niinku rakastunut. Että tämä ei ole enää ihastumista ja semmoi lapsekasta tykkämistä. ..Hirveen vahva sana, tuo rakkaus.. Mutta taas tuntuu siltä. Ih. :'o<3

Oon nyt ainaki viikon murun luona. ..Sitten juhannuksena ollaan vissii yhdessä ja ja ja.. Oon ihan kauheasti kiintynyt. En vain voi olla hiljaa. :'o Sori.



I will stay by your side now and forever.
I will always only be in love with you.
Is it true when you say that you love me?
And is it true that I'm the one?