Tää tunne on taas aika ikävä. On taas liikaa kaikkea, ihan liikaa kaikkea.

Jos lähen heti tykittämään mikä tällä kertaa vaivaa?

Ihmissuhteet lähinnä. Mun perhe on niin sekava, ja sekaisin. Ei tulla toimeen ja käytetään henkistä väkivaltaa ja mun vaan pitäis sietää kaikki. Tulla toimeen osapuolien kanssa jotka eivät tule toimeen keskenään. Ei täs muuta, mutta kaikki tässä kärsii tavalla tai toisella. Toinen itkee, toinen stressaa ja yks ei puhu mitään. Ja mä nään tän kaiken. Yks myös on kovaa vauhtia alkoholisoitumassa. Ja nyt se olis mun tehtävä ottaa asia puheeksi ja saada hänet hoitoon. Miten vitussa mun pitäis hoitaa kaikki? Miksi mä oon taas tässä tilanteessa. ..Pelkään että jos en puutu asiaan, niin se juo ittensä hengiltä.. Ja mitä mä teen tämän kaiken keskellä. Stressaannun. Purskahdan itkuun yksikseni kotona. Näen painajaisia. Yritän olla hiljaa. Päähän tässä hajoaa.

 

En tiiä onko se tää syksy joka saa kaiken näyttämään pahemmalta, vai onko tilanne tosiaan pahentunut?

 

Mun on välillä niin vaikea hengittää. Pala kurkussa ja otsa kurtussa. Ja sitten ihmetellään kun DatisPallon pinna palaa niin herkästi ja mielialat menee ylösalas. En vittu tiiä. :'<

 

Oon miettiny että jos vain tylysti etsisin jostain toiselta paikkakunnalta töitä tai opiskelupaikan ja jättäisin vaan kaiken. Olisko se yhtään helpompaa? Palaisin vaan jouluna, ja sitten lähtisin vielä kun kaikki hymyilee. Olisin se kaukainen sukulainen, joka ilmestyy aina joululahjasäkin kanssa. ..Ainakin se kuulostaisi helpommalta.