Olipa kerran tyttö, joka muistaa asioita kappaleiden, biisien, musiikin kautta. Tämä tyttö liittää tietyt muistot ja tietyt ihmiset, tietyt mielentilat tiettyihin kappaleisiin. Ja sehän tätä ahdistaa. Tyttö kuuntelee musiikkia melkein 24/7, joten muistoja tulvii mieleen musiikin kautta, ihan pyytämättäkin. Niin hyviä, kuin huonojakin. Sen tyttö huomasi taas tänä iltana. Lyriikat ja biitit huutaa muistoja mieleen takaisin, kertoo menetetystä, eletystä ajasta. Olispa kaikki ajatukset iloisia ja helppoja, kivoja ajatella. Mutta kun ei ole, ja niihin ei-niin-mieleisiin muistoihin ja kappaleisiin jää kiinni.

Se on kai vaan tää vaikea, nuoren angstisen tytön mieli, joka tekee kiusaa.