Katkera kai oon vieläkin. Mulle noi sanat oli enemmän kuin elämä, sitten sä meet ja teet mulle niin kusiset. 8< ..Pystyt viellä samoja sanoja lausua tytölles, ei ei ei tämä ei ole tervettä.
Nyt sen myönnän, kaksi kuukautta on meidän lopusta kulunut ja olen sulle aina vaan katkera. Bitter. Tuntuu yhtä kirpeeltä ajatella teitä ja nähdä teidät yhdessä, kuin laittaa sitruunaa silmiin.
-Sulle.
Antakaa mulle rohkeutta ottaa luuri kätee ja soittaa sille. Meidän täytyy puhua viellä. Tahdon oikeesti eroon tästä fiiliksestä. Tahdon nähdä naamatusten ja puhua asiat halki, poikki ja pinoon.
Oon viimeisen viikon vaan vatvonut asiaa edes takas ja uudelleen vähä lisää. On ollut liikaa aikaa miettiä. Liikaa aikaa ajatella. Joskus ajatellessani herään mietteistäni joko armottomaan vitutukseen tai ihan hyvään mieleen. Välillä tuntuu että kaikki olis hyvin, välillä taas siihen että maailman loppu olisi lähellä.
Ei oo hetkeen oikeen mikään mennyt hyvin. Yks hyvistä kavereista oli ottaa henkensä. :/ Pari kaverisuhdetta oon menettänyt pois, kai omaa tyhmyyttäni. Nojoo, koulussa en onnistu. Eikä täällä himassakaan kaikki niin hyvin ole.
Mullei taida rahkeet riittää just nyt kaikelle tälle.
Kommentit