Ei oo turhan kiva ajanjakso elämässä nyt.

Se tunne, kun koko ajan tulee nurkan takaa lisää paskaa. Koko ajan, kun mikään ei riitä.

Pakko vaan itkee. Ja itkee. Sitt saat koottua ittes taas hetkeks.. Kun taas kaadetaan sangollinen paskaa niskaan. Ja vajoot maahan, itket taas. Kunpa joku tietäis kuinka pahalta tää tuntuu. Kuinka paljon mä itken. Kuinka paljon mä nielen kyyneleitä ja pidätän itkua.

Pitäis olla reipas. Mut mitä jos ei vaan jaksa? Mitä jos tää stressi on liikaa mulle? Jos mä en jaksakkaan olla koko ajan hiljaa ! ..Mut mun täytyy.