Tosiaan heippa taas. Mää täällä kirjoittelen taas. Ajattelin vähän purkaa kaikkia tapahtunutta ja tuntemuksia. :'o Ajattelin kertoa, että ei mun elämä ole yhtä helvettiä koko ajan. On niitä auringonsäteiden pilkahduksiakin huomattu. 

Esimerkiksi mulla oli suhteellisen kivaa kavereiden kanssa viihteellä perjantaina ja lauantaina. Naurettiin ja hyvää läppää lensi. En tiiä, semmoista perus hauskaa juttua. ..Eipä ainakaa itkettänyt silloin. <:

Mutta joo, ei nämä itkumasennusangst-kohtaukset ole mua rauhaan jättäneet. Pariin otteeseen tämänkin viikonlopun aikana on pala noussut kurkkuun, mikä mistäkin asiasta. 

Tänään myös järkytyin, pelästyin, ihmettelin tai jotain tämän tyylistä. :o Toisaalta olin hyvinkin yllättynyt (en positiivisella tavalla), mutta toisaalta se oli totaalinen shokki. No ketä kiinnostaa miksi, tai kenen takia, mutta kumminkin. Tunteina nämä ovat hyvin epämiellyttäviä.

 

 

 

Saanko muuten vähän olla nyt ilkeä ja vuodattaa ja ja ja.. Tästä yhdestä ihmisestä? Kun mun pää hajoaa siihen. Jaksaa jauhaa paskaa, jaksaa aina puhua samasta asiasta. Siis.. Tämä tyyppi on niin kiinni eksässään, ja jatkaa siitä jauhamista ja kertoo kaikkia mitä on jälkeenpäin kuullut, että tämä jäbä oli tehnyt heidän suhteensa aikana. Mun pitäisi olla ystävä ja tukea kaveria, olla kuulevana korvana ja olkapäänä, joka kyllä lohduttaa. Mutta kun mun oma elämäkin on niin kuoseissa, etten saa edes siitä selkoa. Ehkä mun pitäis vaan heittäytyä muiden elämään mukaan ja jättää omani murehtiminen.. Olisiko se helpompaa? Tämä kaveri vaan hajottaa mun pään. Yksinkertaisesti.