Tervetuloa maailmaani.

Tuntuu kuin olis taas murrosiässä, vaikka juuri luulin siitä päässeeni. Hmh. En tiiä, sekavat fiilikset. Oon niin turhautunut, mikään ei oo varmaa, yhtäkkiä kaikki onkin varmaa, sitten kaikki on taas huonosti ja fiilis maassa, kohta hypin ja huudan ilosta. En osaa olla niinku muut ihmiset. Se ei ilmeisesti ole mun juttu.

Viikonlopuksi meille tulee se ainut ihminen, jota VIHAAN aivan oikeasti. Ei se riitä, että äiti on kokenut sen takia niin hirmuna paskaa ja itkenyt silmät päästää, ei se että se suoraan sanoen teki mutsin elämästä helvettiä. ..Kunnes ne on taas väleissä? :'o Onnea niille. ..Sitä en siedä, että mua aletaan vähätellä. Aletaan sanoa 'Sä et tiedä tästä asiasta' .. Siis vähätellään sillä verukkeella etten oo lähes 50 vee ja muka elämää nähnyt. ..Mistä tää ihminen voi tietää mitä mä oon nähny ja kokenut, mistä se voi tietää kuinka kypsä mä oon? Mistä se voi tietää tiedänkö mä vai en.  Ärsyttävä.

Sulla ei oo mitään, mitä voisit mulle opettaa,
sanot mua kakaraks, mut sulla ei oo lapsuutta ollutkaan.
Niin sanottua elämänkokemustas tuut mulle tyrkyttään,
no ikäähän sulla on, mutta et oo eläny päivääkään!

No onneksi koulu loppuu huomenna ja oon vapaa. Menen minne vaan, koska vaan, mikä mua estäis? Kuka mua estäis? Kaikkihan mulla on okei. Hei beibet, meitsi alottaa tän kesän uudelta pöydältä, oon entistä vahvempi, entistä itsenäisempi, rohkeampi. Oon oma itseni. ..Be very afraid !