Peilikuva nukkuu ja oon kuollu muissa kuvissani.

Kärpänen sai neuvoja vaan hämähäkinseitiltä.

Yhel on pokaali toisel paskanen saavi
Ei oo kovin salaista sä näät nyt suoraan maailmaani.

Enkä väitä, et mua olis kohdeltu paskasti verrattuna moneen muuhun.
Moni kiirellä kurkottaa kuuhun, ja antaa tavoitteiden laittaa sanoja suuhun,
mut silti jo tää voi yllättää, tää kyyti voi kyyniseks kyllästää.
Paineen alla helposti pyllähtää, kynnystä ylemmäs moni ei ylläkään.

En oo, en näytä tai kuulosta paremmalta ku kukaan muukaan,
mut tuu vetään toi matto mun alta, ei omatunnon tuskii.

Jos koiran ripses on iso kirppuarmeija,
ja niil on toisen ripsen kirput harmeinaan,
ni mikä meiän näkökulmast on vaatimatonta,
on niille sotiville kirpuille maailmansota
Ja mä oon vaan kirppu tällä pienellä roskalla,
jokainen on sitä vittu Torniost Toscanaan.

Mitä mielellä, en ymmärrä mieltäni.
Mieli puhuu kauniita, en puhu samaa kieltä.
Koitan puhuu ajatuksii ulos kielelläni,
ja kieli vaan puhuu.
Mieli ei oo samaa mieltä.
Kaunis on sekavaa ja sekava kai kaunista.
Se paha, paha olo tuntuu pahalta täl sekalla.

Mut kaikkein parhainta, sitä ihan parhainta oloo ei saa takas,
kun on aina on vähän varpaillaan.
Sen suhteen et lähteeks mieli taas karkaamaan pimeään,
ne ei tiedä omaa nimeään, mä sanon "Vitut nimestä".
Mä tiedän sen, mut vieläkään en tiedä kuka oon,
eikä se selvii mitenkään, ei kirveelläkään.